ProZ.com translation contests »
2014 annual ProZ.com translation contest: "Celebrations" » English to Finnish » Entry by nilber


Source text in English

Translation by nilber (#16766)

Who cast that first fateful tomato that started the La Tomatina revolution? The reality is no one knows. Maybe it was an anti-Franco rebellion, or a carnival that got out of hand. According to the most popular version of the story, during the 1945 festival of Los Gigantes (a giant paper mâché puppet parade), locals were looking to stage a brawl to get some attention. They happened upon a vegetable cart nearby and started hurling ripe tomatoes. Innocent onlookers got involved until the scene escalated into a massive melee of flying fruit. The instigators had to repay the tomato vendors, but that didn't stop the recurrence of more tomato fights—and the birth of a new tradition.

Fearful of an unruly escalation, authorities enacted, relaxed, and then reinstated a series of bans in the 1950s. In 1951, locals who defied the law were imprisoned until public outcry called for their release. The most famous effrontery to the tomato bans happened in 1957 when proponents held a mock tomato funeral complete with a coffin and procession. After 1957, the local government decided to roll with the punches, set a few rules in place, and embraced the wacky tradition.

Though the tomatoes take center stage, a week of festivities lead up to the final showdown. It's a celebration of Buñol's patron saints, the Virgin Mary and St. Louis Bertrand, with street parades, music, and fireworks in joyous Spanish fashion. To build up your strength for the impending brawl, an epic paella is served on the eve of the battle, showcasing an iconic Valencian dish of rice, seafood, saffron, and olive oil.

Today, this unfettered festival has some measure of order. Organizers have gone so far as to cultivate a special variety of unpalatable tomatoes just for the annual event. Festivities kick off around 10 a.m. when participants race to grab a ham fixed atop a greasy pole. Onlookers hose the scramblers with water while singing and dancing in the streets. When the church bell strikes noon, trucks packed with tomatoes roll into town, while chants of "To-ma-te, to-ma-te!" reach a crescendo.

Then, with the firing of a water cannon, the main event begins. That's the green light for crushing and launching tomatoes in all-out attacks against fellow participants. Long distance tomato lobbers, point-blank assassins, and medium range hook shots. Whatever your technique, by the time it's over, you will look (and feel) quite different. Nearly an hour later, tomato-soaked bombers are left to play in a sea of squishy street salsa with little left resembling a tomato to be found. A second cannon shot signals the end of the battle.
Kuka heitti sen ensimmäisen kohtalokkaan tomaatin joka aloitti Tomaatti vallankumouksen? Totuus on, ettei kukaan tiedä. Ehkä sen teki Francoa vastustava kapinallinen tai hallinnasta karannut karnevaali. Kaikkein yleisimmän kertomusversion mukaan halusivat paikalliset asukkaat vuoden 1945 Jättiläisten juhlassa (valtavan kokoisten paperimassanukkien paraati) herättää huomiota ryhtymällä mekkaloimaan. He osuivat sattumalta vihanneskärryyn ja rupesivat heittelemään kypsiä tomaatteja ympärilleen. Syyttömät katselijat joutuivat mukaan kunnes alueella kehittyi massiivinen käsikähmä lentävistä hedelmistä. Alullepanijat joutuivat maksamaan tomaattien myyjille mutta tämä ei estänyt uusien tomaattitappeluiden syttymistä—eikä uuden perinteen syntymistä.

Peläten hallitsematonta kasvua viranomaiset säätivät, höllensivät ja asettivat sitten uudelleen voimaan sarjan kieltoja 1950-luvulla. Vuonna 1951 lakia rikkoneet paikalliset suljettiin vankilaan, kunnes julkinen mielipide vaati heidän vapauttamista. Kaikkein kuuluisin tomaattikieltojen halveksunta tapahtui vuonna 1957, jolloin "sotien" kannattajat järjestivät tomaatille täydelliset valehautajaiset ruumisarkkuineen
ja -saattueineen. Vuoden 1957 jälkeen paikallinen hallinto päätti ottaa lusikan kauniiseen käteen, asetti muutamat säännöt paikoilleen ja hyväksyi hullun perinteen.

Vaikka tomaatit ovatkin keskeisiä, niin viikon juhlinta johtaa loppunäytökseen. Siinä juhlitaan Buñol:in suojeluspyhimyksiä, Neitsyt Maariaa ja Apostoli Louis Bertrandia katukulkueilla, musiikilla ja ilotulituksilla riemuisaan espanjalaiseen tapaan. Kerätäksesi voimia tulevaa mekkalaa varten nautit taistelun aattona runollisen paellan, perinteisen riisiä, meren antimia, sahramia ja oliiviöljyä sisältämän valencialaisen piiraan.

Nykyään tällä kahlitsemattomalla juhlalla on jossain määrin järjestystä. Järjestäjät ovat menneet niinkin pitkälle, että ovat kehittäneet erityisen lajikkeen mauttomia tomaatteja pelkästään tätä vuotuista tapausta varten. Juhlallisuudet alkavat noin klo. 10 a.p. kun osallistujat kilpailevat saadakseen käsiinsä rasvatun paalun päähän kiinnitetyn kinkun. Katselijat ruiskuttavat kilvoittelijoita vedellä laulaessaan ja tanssiessaan kaduilla. Kun kirkonkello kumahtaa puolta päivää, kaupunkiin vyöryy tomaatein lastattuja kuorma-autoja "To-ma-te, to-ma-te" -huutojen saavuttaessa huippunsa!

Silloin vesitykin laukauksella varsinainen tapahtuma alkaa. Tämä merkitsee vihreää valoa tomaattien murskaamiselle ja heittämiselle kaikki-peliin-hyökkäyksissä muita osallistuja vastaan. Pitkän matkan tomaattikaaret, lyhyen matkan "tappoiskut" ja keskimatkan koukkulaukaukset. Oli tekniikkasi mikä tahansa, niin kaiken päättyessä näytät (ja tunnut) aivan toisenlaiselta. Lähes tuntia myöhemmin tomaatti-sotkuiset pommittajat ovat jääneet leikkimään mehukkaaseen katukastikkeeseen, josta on vaiketa löytää mitään tomaatin näköistä. Toinen tykinlaukaus merkitsee taistelun loppumista.


Discuss this entry